Jääkärille Pena-diplomi!

- Mie taisin sittenkin erehtyä, Jääkärihän haukkuu tuolla karhua. Äänestä ei voi erehtyä. Tai jos ei ole karhu, niin hirvi tai sika tai joku muu haukuttava. Laske irti!

Piisi kiskoo narussaan ja haukahtelee Jääkärin haukun suuntaan. Sanon Piisille, että nyt on kyllä ihan liian myöhäistä valittaa. Tilaisuus meni jo ohi.

Olimme Lestijärvellä, missä Matti tarinoi karhunmetsästyksestä ja Pena-karhu tarjosi koirille tilaisuuden näyttää kiinnostustaan karhunhaukkuun. Erik veti Penalle johtavan hajujäljen, mitä koirat jäljittivät kytkettynä Penan oleskelualueelle asti. Sitten narusta päästettiin irti ja koira sai tehdä lähempää tuttavuutta ensin liikkumattomaan Penaan. Tämän jälkeen Pena alkoi liikkua, välillä edestakaisin edeten ja välillä pyörien ja tehden pieniä hyökkäyksiä koiraa kohti.

Piisikin veti naru tiukalla jälkeä. Hajujälki kiinnosti ihan selvästi. Kun Matti päästi narusta irti, se juoksi Penan luokse, hyppäsi nuuhkimaan Penaa ja juoksi sitten etsimään enemmän elossa olevaa haukuttavaa. Piisi tuli kuitenkin onneksi kutsusta luokse, eikä lähtenyt tutustumaan tarkemmin pohjalaiseen hirvimaastoon. Penan liikahtelut saivat aikaan Piisissä vain vaimeaa kiinnostusta tai ehkä pikemminkin hämmennystä. Täytyi myöntää, ettei siitä kyllä Penan haukkujaksi ollut. Jos takana ei olisi taipparia ja paria omaa kaatoa, niin äkkiseltään pelkästään Penan perusteella voisi sanoa, että nyt löytyi karhuvapaa ja riistaveretön koira.

Sitten päästettiin Jääkäri matkaan. Tokihan Jääkäriä Pena kiinnosti. Penan liikahtelut saivat Jääkärin innostumaan ihan toden teolla, vaikka venäläisillä säännöillä (kun ei suomalaisia ole) arvostellun kokeen maksimipisteisiin jäi pitkä matka. Jääkäri kun ei yrittänyt Penaa purra eikä sitä voi parhaalla tahdollakaan kovin ketteräksi väittää.

Kiinniottoyritykset saivat Jääkärin tekemään parastaan ja se kun halusi näyttää, ettei halua mihinkään saaliinsa luota. Lopputulemana olikin Jääkärin talutusnaruun sievästi kääritty Pena. Ja Jääkäri vingahteli innokkaasti pitkään vielä autossakin.

Jääkärin tulokset näkyvät seuraavassa kokeesta täytetyssä ”maastokortissa”.

Seurasimme parin päivän ajan useiden koirien työskentelyä Penalla. Hyvin eri tavoin koirat tuohon täytettyyn rollaattorinalleen suhtautuivat: osa pelkäsi ilmiselvästi ja juoksi naru suorana autolle päin tai haukkui Penaa ohjaajansa takaa. Jokunen koira oli välinpitämätön: Pena ei olis voinut vähempää kiinnostaa. Jokunen koira haukkui ihan ilmiselvää riistahaukkua, ensin kauempaa ja sitten hyvinkin läheltä välillä väistellen pyörivää Pena-karhua. Jääkäri oli yksi näistä innokkaasti Penaa haukkuvista koirista.

Yllättävän hyvin pelkkä täytetty, toisinaan liikahteleva karhu onnistui houkuttelemaan koirista esille niiden suhtautumisen karhuun. Penan haukkuminen tuskin takaa, että koira varmasti haukkuisi luonnonkarhua sen tavattuaan. Mutta jos koira selvästi pelkää, niin lähtökohta onnistuneelle kohtaamiselle karhun kanssa metsässä ei todennäköisesti ole kovinkaan hyvä.

Niitä, jotka pelkäävät ottaa täytettyjä karhuja tai nahkoja omaan olohuoneeseensa, voin lohduttaa: pitkäaikainen ja läheinen yhteiselo oman kovasti Penaa muistuttavan koti-Penamme kanssa ei ainakaan Piisin osalta ole toistaiseksi vähentänyt intoa metsäkarhun haukkumiseen, vaikka Pena-karhu ei kiinnostanutkaan. Koska kohtaaminen Penan kanssa jäi sen verran tuloksettomaksi, ettei edes valokuvia saanut, niin laitan tähän kuvan Piisin ja koti-Penamme seurustelusta. Koti-Penaa on kiva nuolla turvallisesti omalta lempisohvalta käsin.