Press - Kamtsatka pähkinänkuoressa

KIRJALLISUUTTA KAMTSATKALTA

Lennart Meri; Kamtsatka, Tulivuorten maa (1988)

Kamtsatkan meridiaani: 160 astetta itäistä pituutta; se alkaa pohjoisnavalta, viiltää niemimaan viistosti kahteen osaan, puhkuu Tyynenmeren halki ja osuu maahan vasta Etelämantereella, jonne se päättyykin. Pohjoisin piste on Tampereen leveysasteella, eteläisin piste on Brysselin korkeudella. Leveyttä niemimaalla on leveimmillään 480 km. Helsingistä Kamtsatan pääkaupunkiin Petropavloskiin on linnuntietä n. 7000 km. Kamtsatkan pinta-ala on 350 000 neliökilometriä, ts. niemimaa on kaksi kertaa suurempi kuin Iso-Britannia.

Väestö: Venäläisiä, korjakkeja, tsuktseja, itelmeenejä ja aleutteja suunnilleen 500 000 henkeä joista suurin osa on keskittynyt Petropavlovskin ympärille.

Kamtsatkan niemimaan löysi venäläinen tiedustelija Semjon Deznew ilmeisesti jo n. 1640, vaikka ”virallisena” löytäjänä pidetään kasakka Vladimir Atalasovia (1697): Tavoitteena löytää itäinen meritie Amerikkaan tutkimusmatkailija, kapteeni Vitus Bering käytti 983 päivää kulkeakseen Pietarista Kamsatkalle (1725 –1727).

Metsän valtapuu on kaikkialla kivikoivu: kituliaat kalpearunkoiset puut kiemurtelevat napatanssia ja piiskovat silmiämme. Harvinaisempia puulajeja ovat orapihlaja, kuusama, poppeli ja setri. Vuorilla kasvaa laajoina mattoina kääpiömäinen pensassembra.

Erikoistuntomerkkejä: 70 maanjäristystä vuodessa. 120 tulivuorta, joista korkein on Klutsevskaja, n. 4900 m.

Venäjän ainoat kuumat lähteet sijaitsevat Utzonin tulivuoren lähellä Kronetskin kansallispuistossa ja pääkaupungin Petropavlovskin lähellä.

Eläimistö: Kamtsatkan elää samat tyypillinen eläimistä kuin Skandinaviassakin, mutta matelijat kuten sammakot ja käärmeet puuttuvat. Ensimmäinen oravapari tuli Kamtsatkalle vasta 1922.

Kamtsatkan joet ovat kuuluisia runsaista lohistaan jotka nousevat kesänaikana Tyynestämerestä runsaina lauttoina ja kuolevat kutunsa jälkeen. Lohista suurin ja kokonsa puolesta tavoitelluin on kuningaslohi ( King Salmon) mutta taloudellisesti tärkeimpiä ovat punalohi ( Soskeye Salmon) lihansa ja koiralohi ( Chum Salmon) kaviaariksi tehtävän mätinsä vuoksi.

Kamtsatkan ruskea karhu (Ursus arctos beringianus) on todellinen jättiläiseläin, mutta luonteeltaan yllättävän lempeä (mikäli on uskomista kirjallisuuden tietoihin). Naiset keräävät kesäisin marjoja yhdessä karhujen kanssa, toisinaan (mikäli on uskomista naisten antamiin tietoihin) jonkin marjakorin tyhjentämisen hinnalla.

Pekka Pantsu; Kamtsatka – nuoren erämiehen muistoja (1980)

Huhtikuulla karhut ovat jo jättäneet talvipesänsä, etsivät parittelutoveria sekä lekottelevat aurinkoisilla rinteillä rasvojaan sulatellen. Tällöin niitä on helppo etsiä rinteiltä kiikarin avulla. Uusi kesä tekee tuloaan. Keski-Kamtsatkan vuoristovyöhykkeellä aurinko lämmittää aikaisemmin, ja vuolaat virrat vapautuvat jääpeitteistään ennemmin kuin rannikkoalue. Vielä vappuna voi tunturialueella olla hyvä hankiaiskeli, ainoastaan jokien ylittäminen tuottaa vaikeuksia.

”Suurin ampumistani karhuista painoi n. 500 kiloa. Laihan, kevätlihaisen kontion paino liikkui 250 – 300 kilon vaiheilla. Talviturkki oli käypää kauppatavaraa. Hyvät karhunnahat noteerattiin 50 dollarin tienoille. Lihaa söivät sekä ihmiset että valjakkokoirat. Kamtsatkalla otettiin keväällä kaadetuista karhuista sappirakko talteen. Se kuivattiin ja hienonnettiin jauheeksi ja sitten sitä alkoholiin sekoitettuna nautittiin kaikissa vatsataudeissa”.

MATKANJÄRJESTÄJIÄ

Metsästysmatkoja Kamtsatkaan järjestää Suomesta ainakin metsästysmatkailuun erikoistunut:
Blueberry Woods’ Hunting, (Bwh-Pro Oy)
www.bwh-pro.fi
Lisätietoja antaa Ari Hannula 0500-458232 tai Matti Myllynen 040-5081693