Press - Matti karhun kanssa niin työssä, kuin vapaa-aikanakin

Rajamme vartijassa vuonna -02 julkaistu tarina "Matti ja karhut"

Matti karhun kanssa niin työssä, kuin vapaa-aikanakin

Matti Myllynen tunnetaan vilkkaana savolaispoikana ympäri Suomea. Varmaankin päällimmäisenä vaikuttajana on miehen luonne. Matti saa avoimuudellaan ystäviä hetkessä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa keskustellessaan. Lienee niitä savolaisen luonteen ominaispiirteitä. Tämä sama avu on hyvä myös passintarkastajan työssä. Kielitaito tuskin on niitä parhaimpia, mutta muilla ominaisuuksilla tämäkin tulee riittävissä määrin korjattua. Lisäksi Matilla on uskomaton määrä energiaa. Enpä tunne montaakaan ihmistä, joilla on niin monta rautaa tulessa yhdellä kertaa ja asioita tulee vielä hoidettuakin. Yleensä käy niin, että ihminen tympääntyy ja siinä tilanteessa harrastukset saavat jäädä. Tästä energisyydestä saa kuvan, kun viettää Matin kanssa pari tuntia. Tänä aikana puhelin ehtii sataprosenttisesti soimaan muutaman kerran, ellei nyt satu olemaan tilanteen vaatiessa äänettömällä (kuten esimerkiksi passintarkastustehtävissä) tai akku loppu!

Työ Vainikkalan rajavartioasemalla

Matti työskentelee Vainikkalan rajavartioasemalla, joka vielä tällä hetkellä kuuluu Imatran rajavartioalueeseen, mutta 01.09. alkaen uuteen Lappeenrannan rajavartioalueeseen. Normaalisti hän toimii koulutuksensa mukaisesti vuoropäällikkönä. Rajavartiolaitoksen palvelukseen hän astui 1979 ja Nuijamaan rajavartioasemalle. Ensimmäinen rajavartijan jatkokurssi järjestettiin 1993 ja Matista leivottiin sen kurssin priimus. 1997 Vainikkalassa tarvittiin lisää passintarkastajia tarkastusten siirtyessä liikkuviin juniin. Siinä yhteydessä Nuijamaalta siirrettiin muutama passintarkastaja Vainikkalaan ja Matti heidän mukanaan. Alussa tämä muutos herätti vastarintaa, mutta tällä hetkellä tuskin kukaan näistä siirretyistä olisi halukas palaamaan Nuijamaalle.

Vainikkalan rajavartioasema on Kaakkois-Suomen rajavartioston rajanylityspaikka, jossa raja ylitetään ainoastaan junalla. Vainikkala tuli monelle varmaan tutuksi vuonna 2001 aseistetun venäläisen varusmiehen tunkeuduttua Suomeen sen kautta. Tätä samaista varusmiestä jahdattiin yhteistoiminnassa poliisin kanssa pitkin Etelä-Karjalaa tilanteen päätyttyä varusmiehen traagiseen itsemurhaan. Tällä hetkellä Suomen ja Venäjän välisessä säännöllisessä rautatieliikenteessä Vainikkalan kautta kulkee edestakaisin 3 junaa: suomalainen Sibelius (välillä Helsinki-Pietari) ja venäläiset Repin (Pietari-Helsinki) ja Tolstoi (Moskova-Helsinki). Matkustajamäärä näissä junissa vaihtelee, kuten muillakin liikennemuodoilla. Yleensä matkustajia on muutama sata ja esimerkiksi tätä juttua tehtäessä maahan saapuvassa Tolstoi-junassa oli 238 matkustajaa. Junien matkustajamäärät ovat nousemaan päin verrattuna viime vuoteen. Matkustajarakenne on erilaista kuin tieliikenteen ylityspaikoilla. Eri kansallisuuksia junassa on aivan eri tavalla kuin autoliikenteessä. Normaalistikin yhdessä junassa on n. 15 eri kansallisuutta. Siellä voi törmätä mitä erilaisimpiin passeihin ja tästä syystä ammattitaito tulee olla korkealla tasolla. Kun passi on kädessä päätös pitää tehdä nopeasti, päästetäänkö henkilö jatkamaan matkaansa vai tuleeko hänet poistaa junasta tarkempaa selvittelyä varten.

Matka Kouvolaan

Työ alkaa normaalisti rautatieaseman yhteydessä olevassa rajavartioston toimistossa matkustajalistojen tarkastuksella. Tämän jälkeen siirrytään junan tarkastukseen vuoropäällikön suunnittelemassa järjestyksessä. Normaalisti junaa kohti on 5-6 passintarkastajaa, mutta ruuhka-aikoina, kuten jouluna ja vuoden vaihteessa, passintarkastajia tarvitaan 8-10/juna. Tällä hetkellä Vainikkalassa päätoimisia passintarkastajia on 33. Muita junassa toimivia ovat Suomen tulli ja rahanvaihdosta ja tax-free palautuksista vastaava Safar Oy.
Juna seisoo Vainikkalan ratapihalla n. 20 minuuttia, koska venäläinen veturi vaihdetaan suomalaiseen. Saa nähdä missä vaiheessa tämä vaihe jää pois ja koko matka taitetaan yhdellä veturikalustolla. Ja mikä lienee Vainikkalan poikien matkustusväli tässä vaiheessa.
Tällä hetkellä passintarkastus suoritetaan liikkuvassa junassa välillä Vainikkala – Kouvola ja päin vastoin. Matka Kouvolaan kestää noin tunnin. Junassa tarkastus suoritetaan suunnitellusti, osa lähtee junan etupäästä ja osa perästä, sekä loput väliltä suunnitelman mukaan.
Työskentely junassa on ainakin sivusta seuratessa hankalampaa kuin maantieliikenteen rajanylityspaikalla. Ainoa junassa toimiva yhteysväline on GSM-puhelin ja siinäkin on katveita, sekä lisäksi junan sähkökentät hankaloittavat yhteyksiä. Tietokonekaan ei ole koko ajan käytössä ja siitä syystä täällä käytetäänkin edelleen U-kortteja. Kaikki tarvittava välineistö on kannettava mukana ja niillä on oltava tarkka järjestys. Muussa tapauksessa saattavat kädet ja taskut loppua kesken.
Ongelmatapausten selvittäminen on junassa usein erittäin hankalaa. Yksinkertaisimmat asiat, kuten sakotus ja haasteet voidaan useimmiten suorittaa junassa. Vähänkään hankalammat asiat, kuten esimerkiksi maahantuloedellytysten tarkempi selvittäminen, täytyy hoitaa Kouvolan rautatieaseman yhteydessä olevissa rajavartioston tiloissa. Tässä on se huono puoli, että maahan saapuva asiakas poistetaan junasta ja hän joutuu siirtymään Helsinkiin jollain toisella junalla (esim. VR). Mikäli maahantulo sallitaan, asiakas pääsee jatkamaan ilman lisämaksua.. Tämä käy päinsä rautateiden henkilökunnan keskeytysleimalla. Mikäli henkilö joudutaan käännyttämään, toimenpiteet suoritetaan normaalitapauksessa Kouvolassa ja kyseinen henkilö saatetaan seuraavaan Venäjälle matkaavaan junaan. Hankalammissa tapauksissa asia hoidetaan yhdessä Kouvolan poliisin kanssa, mikäli tarvitaan esimerkiksi säilöönottoja. Päätöksen henkilön poistamisesta junasta tekee passintarkastaja. Mikäli edellä mainittuja ongelmatapauksia ei ole, jää Kouvolassa aikaa suorittaa taustatyötä ja U-korttien tallennusta.
Mikäli passintarkastustehtävien jälkeen jää aikaa Vainikkalan päähän, voidaan suorittaa huoltotehtäviä, taustatyötä tai vaikkapa rajapartio.

Luottamustoimia

Matti on aktiivi myös luottamustoimien suhteen. Toimiin kuuluu Imatran rajavartioalueen työsuojeluvaltuutetun tehtävät. Samoin hän toimii Kaakkois-Suomen rajavartioston työsuojelutoimikunnan puheenjohtajana.

Karhu harrastuksena

Rakkain harrastus Matilla on karhun metsästys. Tästä kielii myös ammuttujen karhujen lukumäärä 13! Yksi näistä on käyty kaatamassa Venäjällä, Kamtsatkan niemimaalla . Mukana tällä retkellä oli myös paras eräkaveri, jämtlanninpystykorvauros Ukkoteeren Raiku.

Kaadolla Köpi, Matti ja Raiku: Kamtsatkalla kaadettua karhua ihailevat
vas. Matti, Raiku ja oik. Köpi ( eli kenraali Gustav Hägglund )

Syksy menee lähinnä karhunmetsästyksen parissa ja muu aika vuodesta siihen liittyvässä toiminnassa. Itsellä on oma Karhunkaatajan kennel ja vastikään jämtlanninpystykorvanarttu Palvarin Donna synnytti 12 pentua. Lisäksi Matti on mukana Suomen Metsästysjäljestäjät ry:n toiminnassa toimimalla yhdistyksen suurpetovastaavana. Yhdistyksen tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää valmiutta vahingoittuneen riistaeläimen talteenottoa mahdollisimman tehokkaasti ja taitavasti, luontoa kunnioittaen. Tätä tehtävää varten yhdistys kouluttaa koiranohjaajia ja koiria tähän vapaaehtoiseen ja vaativaan työhön. Näin jokainen voi osaltaan vaikuttaa siihen, että vahingoittunut eläin pääsee tuskistaan ja arvokas, ravinnoksi kelpaava saalis saadaan talteen kaikkialla Suomessa.
Ohessa on myös tullut hankittua mestaruuksia Sotilaiden Suomenmestaruuskilpailuissa, lajina rynnäkkökivääri. Samoin on mitaleja tullut hirvenjuoksun SM-kilpailuista.
Ja onhan kotona vaimo ja 2 lasta, joiden kanssa ehtii vielä touhuta kaikenlaista.

Tuskinpa yhdelle miehelle kovinkaan paljon enemmän toimintaa mahtuu tai sitten on vuorokauteen lisättävä tunteja ja vuoteen päiviä. Mutta kuten ennenkin on sanottu: Vierivä kivi ei sammaloidu. Siinä se varmaan on Matinkin nuorekkuuden salaisuus.

Ensio Pulkkinen